Käytiin vielä yhdessä syömässä Goodlife organic pizzassa Jetty Roadilla, joka oli eloisan Glenelgin pääkatu. Kovin kiireinen paikka, ja nuorehkot tarjoilijatytöt vaikutti kaikesta tekopirteydestä huolimatta melko kireiltä. Vaikka ainut vegevaihtoehto olikin tylsältä kuulostava kirsikkatomaattipitsa, se oli yllättävän mehukas! Siihen sai vielä vegejuuston lisäksi (mikä oli outoa, että sellaiseen oltiin panostettu, mutta itse pitsavaihtoehtoja ei juurikaan ollut, lol.), mutta sitä oli aika nuukasti..
No juu. Illemmalla ajettiin Akun kanssa Port Adelaideen päin ja tykästyttiin kyllä tähän kaupunkiin. Pohdiskeltiin, että johtuiko se siitä, kun nyt oli oma auto ja pääsi näppärämmin joka paikkaan. Joka tapauksessa tultiin siihen tulokseen, että Melbourne oli paljon kiireisempi, ja Adelaide enemmän näille pikkukylien kasvateille sopivampi. Ajettiin GTA:ta muistuttavan teollisuusalueen läpi, jossa oli sellaisia toimintaelokuvien loppuscenejen takaa-ajo-/taistelukohtauksien rahtikontteja. Päädyttiin Garden Islandille veden äärelle ja todettiin nukkumaan käydessä, että onpa kummallista kun ollaan kahdestaan - oli niin epäsäätämistä! Ja hiljaista. Vartioauto tuli myöhään laittamaan paikan vessat lukkoon ja me tehtiin siitä jännittävä tapahtuma ja kurkittiin varovasti verhoista. (Ei oltu ihan varmoja, saiko siinä olla yötä.) No jännittävähän siitä tuli, kun se vartioauto pysähtyi poislähtiessään siihen meidän kohdalle. Ovi kävi ja kohta kuului "helou?". Meidän vanin verhot pysyi visusti kiinni, piileskeltiin vain. Ja kohta se sitten lähti. Vielä vähän myöhemmin parkkipaikalle ilmestyi kissa, jota niin olisi tehnyt mieli käydä paijaamassa, kun ihmettelin, että eikai tässä ihmisiä asu lähellä, että mikä ihmeen kisse se sinä olet, mutta en mennyt. Ja vielä väähän myöhemmin tuli jotain möliseviä teiniraggareita autoineen siihen, ja mua vaan pelotti. OLIPA JÄNNITTÄVÄ ENSIMMÄINEN YÖ, niinkun kaksistaan autossa ja Adelaidessa.
Aamulla ihmisiä tuli jo siihen ajoissa kajakkeineen ja lähti siitä sitten reissuihinsa. Me syötiin aamupala ja suunnattiin sitten biitsille, jossa treffattiin taas Mian kanssa. Kuunneltiin Eppuja, syötiin sipsejä ja bongattiin suomalainen tyttö, joka puhui vieraskieliselle kaverilleen ja siitä aksentista vain huomasi. Ja ulkonäöstä. Ja kohta se opetti sille kaverilleen jo suomea. Lounas kokkailtiin meidän autolla joen varrella kolmistaan taas ja sitten lähdettiin käymään Salvos Storesissa, eli pelastusarmeijan kirpparilla, josta hups keikkaa, löysin seitsemän vaatetta hintaan 28 dollaria, elikä n. 19 euroa.
Iltasemmalla hörpittiin siinä joen varrella vähän viiniä ja suunnattiin ihan liian myöhään syömään. Ainut paikka, joka suostui enää ottamaan meidät sisään kellonajan takia oli törkeen hintanen Strand cafe & restaurant, jonka asiakaskunta näytti koostuvan veneenomistajista ja Maria Montazameista. Eli todella hyvin sulauduttiin joukkoon. Kiireiset tarjoilijat sössi vielä mun gluteeniton-juustoton pitsan kanssa, ja toi ensin kurpitsapitsan mozzarellalla, jonka saatuani eteeni tokaisin tarjoilijalle, että what is this? Kohta se toi mulle pahoitellen uuden pitsan ja käytettiin möhläys hyväksi ja pyydettiin mulle tietenkin ilmainen mojito. Mutta se pitsa. Ooh! Kurpitsaa pitsassa! Tämä meni suosikkilistan huipulle! Maukasta, mmm!!
Syönnin jälkeen suunnattiin keskustampaan hulinoimaan, mutta mua alko jo väsyttää. Kerrankin kun eksyttiin sellaiseen mestaan (Casablabla - multicultural joku), missä soi ehkä kaikki maailman parhaat tanssilattaribiisit, mua väsytti. Ja siis pelkkiä lattareita, ei yhtäkään jumputijumputia!!! Ja sitten vain murjotin. Tyttö halusi nukkumaan. Käytiin me kerran Mian kanssa vähän jammailemassa siellä 40-60-vuotiaden jammailijoiden seassa ihan naurettavan kokoisella tanssilattialla. Aku löysi zimbabwelaista juttuseuraa. Kohta kuitenkin otettiin illan kolmas uber-taksi sille samalle joen varrelle, jossa nukuttiin joten kuten ja herättiin sunnuntaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti