torstai 12. marraskuuta 2015

Jeg er go nok, siger spejlet

Ehkä mä vähän säikähdin. Kotiin palattuani sellaisen reissun jälkeen, jossa kaikessa oli kyse ihmisistä. Mun mielestä. Tai ainakin kaikkialla oli aina ihmisiä. Suoraan hommiin vain, siirsin kaiken sen saadun informaation käsittelyn tuonnemmaksi - nyt sille ei olisi aikaa.
 Varsin ahdistava ensimmäinen päivä oli eilisen eilinen. En ollut kehossa, enkä mielessä. Mä en ollut missään, mutta silti tuntui, että kaikki näki mut, kaikki musta näkyi. Kaikki huono. Kiitos jollekin, ehkä itselleni, että osasin parinkymmenen minuutin jälkeen pyytää siltä kiharatukkaiselta neuvoa ja niitä rauhoittavia sanoja. Turva oli nyt katsomossa. Kyllä tää tästä.
 Ja sitten hetkeksi kotiin. Täällä en kuitenkaan osannut pyytää sitä voimahalia sen raskaan päivän jälkeen. Kiireesti töihin. Lapsetkaan ei ollut maailman kilteimpiä tunnilla. Heille heipat sanottuani jaksoin vielä vajaan tunnin sinä jo illaksi taittuneena tiistaina puolivoimissani treenata, kunnes laitoin kaverille viestin, että moi. Ja vähän muutakin. Vastaukseksi kauniita sanoja, jotka painoi mun pään käsien varaan ja puski kyyneleitä silmiin. Helpotusta, hymyä. Kiitos. Toinen viesti sille, jonka auton oven suljin paria tuntia aiemmin huonotuulisena. Se käveli sen mäen ylös ja löysi mut lattialta makaamasta. Nöyrtymistä ja sen päivällä pyytämättäjääneen halauksen vastaanottaminen. Ilta käännettiin kivaksi pitsalla ja Frendeillä. Ei se paljoa sen ihmeellisempää vaadi.
 Pommiinnukuttuja aamuja. Ei mulla niitä ole. Paitsi että eilen oli. Ei se mitään. Kahvi mukaan siihen Norjasta tuomaani termosmukiin, jonka sanat olkoon tällä hetkellä mun raamattuni. Tehokasta työskentelyä ja sitten kotiin tehokkaasti tekemään kotityöt. Yhdessä. Ennen kuin taas hommiin. Kauaskävelyä niin nopeasti, että ne ylämäet tuntuisi seuraavana aamuna lihaksissa. Lisää kahvia siihen termosmukiin, pari taatelia suuhun ja sitten taas tanssimaan. Se ero vain edelliskertaan, että nyt ei tuntunut pahalta tai vaivaantuneelta. Nyt luotin prosessiin. Yritin vielä senkin jälkeen tehdä jotain hyödyllistä, mutta sitten keho sanoi, että oot ollut jo hyvä. Nyt mene saunaan ja halaa hänen äitiään. Unohda hetkeksi kaikki se muu. Saat hyvällä omallatunnolla nukkua aamulla ja vasta illalla lähteä taas. Koska huomenna (eli tänään, nyt) on se ainut päivä, jolloin voit.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti