keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

R & A Australiassa: Sydney

Canberrasta matka jatkui kohti Sydneyä. Matkalla auto alkoi täristämään ärsyttävästi. Ensin vaihdettiin (=Aku vaihtoi) yhden renkaista, mutta se ei auttanut. Vielä toisen kerran jouduttiin vaihtamaan, ja sitten alkoi matka sujua toivotulla tavalla. Oltiin päätetty ajaa Sea Cliff Bridgen kautta, jonka Akun sisko oli bongannut somesta, ja laittanut kuvan siitä meille. Saavuttiin kyllä täydelliseen aikaan sinne, aurinko oli juuri laskemassa. Monet muut olivat myös tulleet ihailemaan kallion vieressä kulkevaa siltaa ja merimaisemaa.


Korkeuksista, mutkaisilta teiltä näkyi myös kivasti pikkukaupunkien valot ja rannat ihanasti. Niin lähellä jo kaupunkia oli hankala löytää yöpaikkaa, mutta löydettiin lopulta jokin parkkipaikka yönviettoa varten. 

Aamusta ajettiin Jannalin juna-aseman läheisyyteen, jätettiin auto siihen ja hypättiin junan kyytiin kohti Sydneyn ydintä. Me suunnattiin Akun kanssa oopperataloa ihmettelemään, ja Mia meni omia reittejään, koska oli jo kerran kaupungin nähnyt. Matkalla kohti oopperataloa, tuli joku J-E-S-U-S!kulkue, jotka lauloi ja antoi Akullekin sellaisen palmunlehtihommelin. Oli kiva turisteilla, ja kulkea kävellen kaupungilla. Toki tällaisena ihmettelijäpersoonana näin myös paljon sellaista, mistä en pitänyt, sillä sen kokoiseen kaupunkiinhan mahtuu aivan joka sorttista ihmistä. Harmissani seurasin, kuinka läjä ihmisiä valui Sealifeen ja sieltä ulos, ne onnekkaat kun saa viettää siellä vain niin kauan, kuin on tarpeeksi saanut viihdykettä... Ylemmän luokan kansalaiset, joista loisti välinpitämättömyys, kulutusjuhlakansa jne. No juu.




Käytiin kauppakeskuksessa haukkaamassa syömistä. Vegaaniruokapaikkoja olisi varmasti ollut vaikka ja mitä, mutta kun ei niistä tiedä ja etsiminen on aina oma hommansa, niin turvauduttiin ostariin – sieltä yleensä löytyy. Yhdestä ruokapaikasta vilisti ulos paniikissa oleva rotta. Voi surku, että säälitti sutiva poloinen! Useimmat ihmiset eivät sitä huomanneet, vaikka se puikkelehti pöytien ja tuolien välistä. Ruokapaikan tyypit jäivät katsomaan sen perään silmät pyöreinä. No, se oli selkeä, ettei siitä ainakaan tilattu evästä...

Käytiin katsomassa Darling harbouria joltakin sillalta ja sitten suunnattiin Bondi Beachille. Yleensä jengi menee sinne ihan biitsille, me saavuttiin iltahämärällä samaan aikaan, kun mielettömät ukkospilvet lähestyi niemen toiselta puolelta ja salamat välkkyi. Erilainen kokemus, mutta vaikuttava!


Kun Mia oli takaisin remmissä, lähdettiin juoksemaan kaatosateessa läheiseen baariin, jossa treffattiin sen toimittajaystävä. Käytiin vielä aasialaisessa syömässä, ja sitten suunnattiin takaisin autolle.


Ajeltiin vielä tunti pois kaupungista, jotta vältyttiin päiväsajan ruuhkat. Nopea oli Sydney-vierailu.


R & A Australiassa: Canberra

Canberraan saavuttiin torstaina 6. huhtikuuta. Menimme lounaalle Akun isotädille ja -sedälle, Aunelle ja Simolle, missä tavattiin heidän lisäksi myös Akun äidin serkku, Eeva. Lounaspöydässä oli myös ruisleipää, jota taidettiin jokainen reissulainen syödä useampi kuin yksi pala... Saatiin nähdä vanhoja valokuvia Australiasta ja myös Suomesta, joissa esiintyi monia sukulaisia, kauempia ja ihan niitä lähimpiä. Yksi niistä sattui juuri soittelemaan Suomesta Skype-puhelun ja kutsui meidät sinne aamukahville – tullaan! Lounaan jälkeen suunnattiin Eevan luo, jossa oli tarkoitus majoittua.

Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme taas liikenteeseen. Eeva vei meidät Canberran puu-puutarhaan, kukkuloilla oli eri puulajeja (myös koivuja jossain päin!) järjestelmällisissä riveissä. Ylhäältä näkyi myös kaupungin tekojärvet, jotka toi Suomen mieleen. Yhteen metsään oli myös tehty kiva BBQ-paikka. Ilta-aurinko kurkki puiden välistä sinne, ja siitäkin tuli Suomi-ikävä!



Sitten ajettiin ylös Mount Stromlolle, jossa oli tähtitorneja, sellaisia pyöreäkattoisia. Kaukanalähellä oli suuri metsäpalo (tai metsän tarkoituksellinen poltto-operaatio?), josta nousi synkät, suuret savut, ja levittyivät kaupunkia ympäröivien vuorten huippujen ylle. Ne ja auringonlasku oli aika mielettömän hieno näkymä.

 

 





Siellä taisi olla joku tapahtuma alkamassa päätellen auto- ja ihmispaljoudesta. Niillä oli mukana aivan jäätävän kokoisia, kalliin näköisiä tähtientiirailuvälineitä, siis isompia kuin ne itse ihmiset olivat! Alueella oli myös ihmisiin tottuneita kenguruitakin mupeltamassa evästä massuihin, jotka eivät meidän poppootakaan karkuun lähteneet.


Pimeän tultua ajettiin vielä Black Mountainille, jossa oli Telstran puhelintorni. Mentiin hissillä korkealle huipulle, ja ihasteltiin kaupungin valoja sieltä. Puhelinmuseosta bongattiin myös Nokian kapula.



Seuraavana päivänä käytiin aamupäivällä ostoksilla kauppahallin tyylisessä paikassa, josta saatiin ostaa suomalaisia herkkuja, Marianneja, ruisnäkkäreitä yms. Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan edellispäivänä kesken jäänyttä turisteilua. Suunnattiin ylös eräälle näköalatasanteelle, josta näkyi sekä vanha, että uusi parlament house.

Sitten käytiin sotamuseossa, jossa vietettiin pidempi tovi. Se oli mielenkiintoista, mutta rauhaarakastajana oli myös tavallaan ahdistavaa ja surullista nähdä ja lukea niitä juttuja. Todentuntuiset äänet lentokonesalissa oli pelottavia. Säikähdin myös niitä vahanukkelentäjiä ja tarkkailijoita, jotka huomasin kurkkivan lentokoneista. Jäin tuijottamaan erästä ohjaamossa istuvan selkää, ja odotin, että kohta se kääntyy ja säikäyttää mut. Jatkoin matkaa, ja sanoin mielikuvitukselle, että rauha nyt...










Viimeisenä kävimme itse parlant housessa ja sitten suuntasimme syömään Banana leaf-ravintolaan.



Seuraavana aamuna oli meidän trion aika jatkaa matkaa kohti Sydneyä. 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

R & A Australiassa: Yea ja Yarrawonga

Jolongista lähdettiin huhtikuun 2. päivänä aamusella. Päätettiin käydä Phillip Islandilla, koska siellä kerrottiin olevan pigviinejä, mutta infopisteellä selvisi, että niidenkin näkeminen maksaa, joten skipattiin se homma. Harmaa sää ei oikein inspannut meitä muutenkaan. Käytiin vähän kyyläämässä surffareita ja suklaatehtaalla ottamassa suklaapigviineistä kuvat. 


Sitten jatkettiin matkaa määränpäänä Yarrawonga. Matkalle osui pikkuinen söpö kylä, Yea, jonne ihan nimen puolesta täytyi jäädä. Oli jo pimeäkin, joten parkkeerattiin urheilukentän vieressä olevien vessojen lähistölle. Oltiin odotettu kovasti meidän illallista, joka oli seitantäytettyjä pitapocketeja. Mä siinä innoissani toista syödessäni huomasin, että kuulkaa kamut, nämä leivät on homeessa. Byyyh! Ei kuoltu kuitenkaan edes seuraavana päivänä. 


Aamupalan jälkeen lähdettiin käppäilemään ympäri Yeaa. Oli taas kivoja kahviloita ja putiikkeja. Käytiin joogapaikassa kysymässä sen päivän ohjelmistoa, ja sovittiin joogahetki sille iltapäivälle. Postitoimiston edessä sympaattinen vanhempi mies alkoi jutustelemaan australialaiseen tapaan kaikenlaista meidän kanssa. Lounas syötiin autolla ja neljäksi suunnattiin joogapaikkaan, jossa huomattiin että meidän kolmen lisäksi ei ollut muita osallistujia. Mutta kivaa oli! :D

Joogan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Yarrawongaa, jonne saavuttiin illalla pimeällä. Matkalla nähtiin aika hieno näky, kun peltoja poltettiin. Aamulla nähtiin päivänvalossa, että minnepä oltiin tultu. Hieno paikka oli tosiaan, joen varrella. Naapurikaravaanin musta iloinen koira tuli kaveeraamaan meidän kanssa ja sotki mun kaikki vastaviikatut vaatteet, mutta mitenpä voisi sellaiselle siitä suuttua, kun oli niin söpö?! Itsehän minä siinä pihalla niitä aloin viikkailemaan... :D


Aku oli saanut idean, että vuokrataan vene ja otti asian hoitaakseen. Käytiin kaupassa ostamassa evästä järvelle ja siellä hämmennyin, kun kysyin Mialta ja Akulta, että eikö nää ois hyviä crackereita? Ja sitten joku random siinä vieressä sanoi suomeksi, että joo tosi hyviä! :D Kaksi suomalaista siinä. Venereissu oli kyllä aika tosi kiva, vaikka mä ensin vähän jänskämurjotin. Päästiin myös Mian kanssa molemmat ohjaamoon! Järvi oli Lake Mulwala, jolla pyörittiin (käytiin New South Walesin puolella veneellä!). Näyttäväksi sen teki järvestä kohoavat kuolleet puut, jotka jatkuivat oikeasti loputtomiin. Se oli aikoinaan ollut metsää, mutta padon takia siihen sitten tuli vesi, tai jotain tällaista.





Veneajelun jälkeen pyörähdettiin autolla myös New South Walesin puolella. Mä huomasin viereisellä golfkentällä maassa liikettä, ja nähtiin iso vanhuskilpikonna, jolla oli superpitkä kaula! 


Sitten vähän kiukuteltiin iltaan asti itse kukin (eli me kaksi toisillemme), mutta sellasta se joskus on. Ajettiin samaan paikkaan nukkumaan Murray-joen varrelle. Vessareissulla satuin kurkkaamaan sinne pitkän pöntön pohjaan ja eipä enää vessattanutkaan, kun pöntön pohja kuhisi valkoisia toukkia – YÄÄKKK!! 


Seuraava päivä taidettiin aika pitkälti vain posottaa autolla eteenpäin. Sen verran pysähdyttiin, että käytiin Alburyssa Aquatic centerissä. Oltaisi haluttu nähdä myös Snowy mountainsit, jonka vuoksi poikettiin reitiltä jonkin verran, mutta eipä niillä nyt olisi ollut edes lunta... :D Sopiva yöpaikka löytyi illan tullen Murrumbatemanista läheltä seuraavaa määränpäätä, Canberraa.  


lauantai 6. toukokuuta 2017

R & A Australiassa: O´Briens Crossing ja Jolong

Perjantaina 31. maaliskuuta ajeltiin Ballaratista seuraavalle yöpaikalle hyvissä ajoin, joka oli O´Briens Crossing. Se on kyllä tähän astisista yöpaikoista mun lemppari. Aika pitkään sai ajella sellaista kapeaa, mutkaista ja mäkistä tietä taas, mutta se oli sen arvoinen. Alhaalla solassa joen varressa (joka oli kyllä valitettavasti sillä hetkellä kuivunut) jylhien kallioiden ympäröimänä oli niin sellainen olo, että nyt ollaan luonnon helmassa. Käytiin vähän käpöttelemässä jokea eteenpäin ja ihmettelemässä. Mä onnistuin tiputtamaan avaimet, mutta onneksi löydettiin ne.



Jo autossa, ennen kun oltiin tultu perille O´Briens Crossingille Akulle tuli tosi outo himo leipoa kakku... Sillä oli mukamas hyviä ideoita kakkupohjaan (kikherneitä, pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja), ja mä en vaan halunnut uskoa, että se on nyt tosissaan kun se niin virnuili. No, autolle päästyä kävelemisen jälkeen se alkoi blendailla pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja keskenään ja loihti meille kakun, jonka se vielä kuorrutti vegaanisella valkosuklaalla. Oli hyvää. Oikeesti.



Ballaratista oltiin ostettu kirpparilta 5 dollarilla Will&Grace-DVD tylsiä hetkiä varten ja Big W:stä (Tokmannin tapainen) löytyi vielä unelmien täyttymys Moderni Perheen 7. tuotantokausi, jota innoissamme oltiin alkamassa katsomaan, kun ei nettikään toiminut. Sitten tajuttiin, ettei tietsikassa oo levypaikkaa! Jäi sarjat katsomatta. Pelailtiin sitten Uunoa ja mä luin Bridget Jonesia Akulle ääneen. Relattiin. Parasta. 


Aamupäivästä käytiin taas pieni kävelylenkki heittämässä ennen lähtöä. Siinä joku mies tuli juttelemaan Akulle, ja kertoi käyneensä useita kertoja siellä, eikä joki ollut koskaan ollut kuiva ennen. Sinänsä harmi, mutta oli se silti hieno :)



Lähdettiin ajamaan kohti Jolongia, missä ystävämme Mia oli ollut heppojen kanssa töissä. Suunnitelma oli nukkua yksi yö siinä farmin pihalla ja sunnuntaina aloittaa matka kolmistaan. Aprillipäivän kunniaksi ajettiin hissukseen pihaan, ja juksattiin Miaa, että vaihdelaatikko hajosi, tilataan uus, ja sen tuloon voi kestää viikko, että me joudutaan nyt varmaan olemaan tässä vähän pidempi tovi. Mia alkoi jo selittämään työkavereilleen tilannetta, joten siinä vaiheessa oli pakko paljastaa, jotta suuremmalta hämmennykseltä säästyttäisiin. Käytiin illastamassa turhan kiireisessä, hienommassa intialaisessa ja vähän suunniteltiin tulevaa reissua. Sunnuntaina lähdettiin.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

R & A Australiassa: Melbourne, Kilmore ja Ballarat

Keskiviikkona 29.maaliskuuta jatkettiin Mount Alexanderista matkaa aamupalan ja aamukävelyn jälkeen. Tarkoitus oli ehtiä Melbourneen acrojameihin Edinburgh Gardensiin ja oltiinkin hyvissä ajoin jo huudseilla. Melbourne oli jotenkin tosi syksyinen, halloweenmainen. Ajeltiin nyt ihan eri reittejä, kuin mitä oltiin aikaisemmin kuljettu. Pikkuisempia katuja, joiden varsilla omakotitaloja, ja niiden pihoissa risuisia puita. Muistutti yhdestä ruotsalaisesta noita-elokuvasta, jota pienenä jännittyneenä katsoin. Ei se ollutkaan noita se nainen. Eikun oliko...?
Suunnattiin lounaalle jo ennestään tuttuun ravintolaketjuun Lentil as anythingiin, mutta uuteen ”yksikköön.” Siellä saa maksaa omantunnon mukaan, joten siitä aika kiva mesta. Tämä paikka löytyi vanhasta nunnaluostarista, joka muodostui komeista, historiallisen näköisistä rakennuksista. Se oli todennäköisesti yliopistoalueen lähellä tai jopati yliopiston tiloja oli niissä rakennuksissa, joista tykkäsin kovin! Syödessämme Lentil as anythingissa ja katsellessamme sinne vyöryvää väkeä, Aku totesi, että: täähän on ku ois Outokummun tanssilinjalla. Totta, jengi oli värikästä, näytti taiteilijoilta ja kaikki halaili toisiaan!



Seuraavaksi suunnattiin postiin. Tässä vaiheessa voikin jo paljastaa, kun babyshowerit juhlittiin eilen, että sinne lähti paketti kohta syntyvälle pömppikselle. <3 Postin jälkeen oli vielä aikaa acrojamien alkuun, joten käytiin sitten Organic&Healthy-kahvilassa kahvilla ja smoothiella.


Acrojamit oli hitusen pettymys, kun oli niin vähän jengiä, ja oltiin uusia. Niillä oli omat jutut, ja ne oikeastaan enemmänkin hengaili. Ei ollut mitenkään tekemisen meininkiä.
Oltiin oltu yhteyksissä meidän auton edellisiin omistajiin matkan aikana. Isäntä Grant oli nukkunut pois helmikuun lopulla, kuten taisin kertoa muutama postaus takaperin, mutta ajateltiin, että olisi kiva tavata Grace. Vähän jännitti mennä tapaamaan leskeä, mutta vierailusta jäi oikein lämmin fiilis meille. Juteltiin kolme tuntia, naurettiin hirveästi. Grace puhui kauniisti parin yhteisistä ajoista ja reissuista, ja kertoi, minkälaisia yliluonnollisia juttuja oli Grantin kuoleman jälkeen kokenut. Ja ne oli kyllä, wau! Ja se miten Grace moiset tapahtumat oli ottanut, oli vaan niin hienoa. Grace kertoi myös, miten he olivat menneet suvun kanssa viettämään haudalle isännän syntymäpäivää, grillailleet ja juhlineet. Oli niin upeeta kuunnella - luulin, että tuollaista tapahtuu vain elokuvissa!
Venähtäneen vierailun jälkeen etsittiin väsyneinä yöpaikka, joka löytyi Mt Disappointmentilta. No, sinne kun ajeltiin, niin jo siinä ehti luulla, että tämä ajo jää viimeiseksi. Oli sellaista crossipyörille tarkoitettua tietä ja aivan jäätävän jyrkkää alamäkeä loputtomiin, että Akukin sanoi kauhistelevalle minulle, että hiljaa, keskityn. Lopulta selvittiin ehjin nahoin perille ja nukuttiin kymmenen tunnin makoisat yöunet. Aamupalan aikana sinne keskelle ei mitään karautti randomit neljä crossipoliisia. Yksi niistä ei totellut kieltokylttejä vessan luo johtavalla sillalla, vaan huristi kiireisesti pytylle kielloista huolimatta, heh...

Päätettiin lähteä vähän matkan päähän Melbsistä Ballaratiin. Navi vei meidät kivaa reittiä, jonka varrelle osui monta ihanan sympaattista kylää, joista yhteen, Kilmoreen, pysähdyttiin pyörimään jalan. Mä raahasin Akun pariin söpöön putiikkiin. Toinen niistä oli täynnä tyyliin jonkun kylän äitipiirin tekemiä käsitöitä: syötävää muovailuvahaa, vauvan purulelukaulakoru (tai se, mä en tiiä, äidit tietää?), soijatuoksukynttilöitä, yrttiteelajitelmia, vauvan leikkialustoja, carpe diem-tauluja, aakkospuupalikoita, ruokalappuja, vauvatyllimekkoja, hellehattuja... Siis kaikkea vauvoihin ja söpöön elämään liittyen. Mä löysin ihan mun tyyliset korvikset ja autotuoksun.


 Toinen putiikki oli sitten yhden näistä kylän äideistä pitämä askartelukauppa, jonka seinillä mainostettiin scrapbook-kursseja. Se oli sellainen iloinen kiharatukkainen nainen vauva sylissään siellä kassan takana. Yksi huonekaluliike houkutteli myös, mutta henkilökunta oli yrmeää ja hintalaput selittivät miksi (koska me ei näytetty rikkailta, I guess?). Lopuksi käytiin ansaitulla kahvilla kulmakahvilassa. 


Se kylä oli niin inspiroiva, että mun mielessä alkoi kehkeytyi taas tuhannen kerran uutta tarinan poikasta pikkuisesta kylästä, jossa on kova äitiyhteisö, rikkaita työmyyräfarmareita ja yksi filosofinen ulkomaalaistaustainen taksikuski.  

Auringon vielä paistaessa saavuttiin Ballaratiin. Se oli kivan oloinen kaupunki, ei liian iso, mutta ei sellainen pikkuruinenkaan. Käytiin vähän ostoksilla kirpparilla ja tavaratalossa sekä aquatic centerissä. Maksettiin hieman ekstraa, että saatiin käyttää "spa"ta, joka oli poreamme ja "sauna". Mä odotin jotain vähän hienompaa. Saunakin paljastui hallin sisällä steamroomiksi, mutta kyllä se lämmitti mukavasti. Pulikoinnin ja lämmittelyn jälkeen juotiin parkkiksella vielä iltateet ja sitten ajettiin lähistölle nukkumaan.